Syyskuussa neljä sukupolvea ihanaisia ikäjärjestyksessä: Vieno, Milla, Leimu ja Sabi
Milla ja Vieno
sekä Milla ja Remu
Nyytin kanssa sitten taas alustavat suunnitelmat keikahtivat kerralla nurin, kun Nyytin veljeltä löytyi kaihi (ks. edellinen blogikirjoitus). Kuullessani Pyryn kaihista vilahti päässä ensimmäisten ajatusten joukossa Nyytin pentusuunnittelmat. Harmitti, mutta toisaalta en missään nimessä halunnut lähteä kaihikoiran siskoa käyttämään, joten ratkaisu oli ihanan helppo. Pikaiseen tahtiin teimme siis Anitran kanssa kaupat typykästä ja Nyyti vaihtoi omistajaa autuaan tietämättömänä.
Anitralle pitää vielä lähettää julkiset erityiskiitokset siitä, miten mahtavasti yhteistyö sijoituskoiran ympärillä on toiminut: KIITOS! Tällaiset sijoituskodit ovat harvinaista herkkua ja siksikin harmittaa ihan vietävästi, että pentuhaaveet jäivät sitten tähän. Hyvänä puolena on nyt tietenkin se, että Nyyti saa keskittyä täydellä teholla harrastamaan ja olemaan halittavana.
Tässä vielä muutama kuva elokuiselta Nyyti-tädin pentujen tarkastusvisiitiltä (, jolla Nyytiä tosin ei päästetty pentuja tarkastamaan.):
Siispä onnea vielä Millan ja Nyytin tuoreille omistajille!
Loppuun täytyy vielä laittaa muutama viikon takainen otos 13-viikkoisesta Vienosta, joka kasvaa hujuuttaa hurjaa tahtia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti