Sukuloimassa Pörrön luona

Kävimme sukuloimassa Pörrön (K. Teddykarhu) luona ja Pörrö oli edelleen kirjaimellisesti nimensä mukainen herra! Pörrön rinnalla Vieno olikin sitten aikamoisen lyhytkarvaisen koipeliinin näköinen. Kuviakin tietysti räpsittiin urakalla, vaikka valitettavasti Pörrön tukka oli jo kuvausvaiheeseen mennessä pyöritelty pihassa vähemmän kuvaukselliseen kuntoon Vienon toimesta. Mutta tulipahan vähän aidompia poseerauksia sitten.


Pörrö ja Vieno

Tässä nyt siis Pörrö 15 vk niiden kaikkien iloksi, jotka ovat jo ehtineet kysellä, millainen siitä "kissapennusta" nyt sitten on tullut. Pörrön kasvua jään kyllä seurailemaan mielenkiinnolla, sillä sen verran persoonallisen näköinen heppu tämä poika edelleen on. Kun vielä nuo korvat saataisiin ihan kokonaan pystyyn, alkaisi kissa muistuttaa jo ihan koiraakin ;)

Kiitos viimeisestä Pörrön perheelle!


Pörrö

Pakko vielä hehkuttaa sen verran, että Pörrö olikin aikamoisen taitava poseeraamaan! Yleensä pentujen kanssa saa varautua käyttämään kaikki keinot saadakseen edes jonkun seisomiskuvan. Mutta tämä herrapa olikin heti juonessa mukana, joten seisomiskuvista tulikin sitten ihan runsauden pulaa. Kyseessä siis joko luonnonlahjakkuus tai ahkerasti koulutusta harjoitteleva emäntä :)

Minnin kuvaterveiset

Saimme Minnistä (K. Tuhkimo) muutaman söpösen kuvan matkan varrelta, joten täytyy nyt tietenkin laittaa nämä myös esiin. Kiitos vielä kuvista ja terveisiä prinsessalle!

Minni

Milla, Nyyti ja Vieno

Lopultakin täytyy kertoa pikaisesti sijoitustytöistäni, Millasta ja Nyytistä, jotka molemmat ovat nyt sijoituskoirinani entisiä.

Syyskuussa neljä sukupolvea ihanaisia ikäjärjestyksessä: Vieno, Milla, Leimu ja Sabi

Millan "sijoitussuhteen" oli tarkoituskin päättyä nyt pentujen myötä ja muutamien kiemuroiden kautta Milla sitten lähtikin Kotiin syyskuun alkupuolella. Millan reagointia pentujen lähtöön jännättiin tietenkin hurjasti ja sovimme, että viemme Millan sitten, kun se varmasti on toipunut lasten katoamisesta. Kuten aiemminkin kerroin, Milla ei onneksi pahemmin lasten muutosta hätkähtänyt, joten viikko viimeisenä lähteneen Minnin muutosta pääsimme viemään Millaa. Suureksi helpotuksekseni Milla kotiutui takaisin sinkkuelämään yh-äiteilyn jälkeen hienosti ja nauttii nyt jo elämästään aivan entisen iloisaan ja eloisaan malliin. Kuukausi muutosta kävimme katsomassa Millaa ja äidin ja tyttären jälleennäkeminen oli aikamoisen reipasta katseltavaa. Kiitoksia vain viimeisestä Millan kotijoukoille! :)

Milla ja Vieno

sekä Milla ja Remu

Nyytin kanssa sitten taas alustavat suunnitelmat keikahtivat kerralla nurin, kun Nyytin veljeltä löytyi kaihi (ks. edellinen blogikirjoitus). Kuullessani Pyryn kaihista vilahti päässä ensimmäisten ajatusten joukossa Nyytin pentusuunnittelmat. Harmitti, mutta toisaalta en missään nimessä halunnut lähteä kaihikoiran siskoa käyttämään, joten ratkaisu oli ihanan helppo. Pikaiseen tahtiin teimme siis Anitran kanssa kaupat typykästä ja Nyyti vaihtoi omistajaa autuaan tietämättömänä.

Anitralle pitää vielä lähettää julkiset erityiskiitokset siitä, miten mahtavasti yhteistyö sijoituskoiran ympärillä on toiminut: KIITOS! Tällaiset sijoituskodit ovat harvinaista herkkua ja siksikin harmittaa ihan vietävästi, että pentuhaaveet jäivät sitten tähän. Hyvänä puolena on nyt tietenkin se, että Nyyti saa keskittyä täydellä teholla harrastamaan ja olemaan halittavana.

Tässä vielä muutama kuva elokuiselta Nyyti-tädin pentujen tarkastusvisiitiltä (, jolla Nyytiä tosin ei päästetty pentuja tarkastamaan.):

Siispä onnea vielä Millan ja Nyytin tuoreille omistajille!

Loppuun täytyy vielä laittaa muutama viikon takainen otos 13-viikkoisesta Vienosta, joka kasvaa hujuuttaa hurjaa tahtia: