Lelukoirat haukottelevat

Sininen poika on syntymästään asti muistuttanut erehdyttävästi lelukoiraa pörröisen turkkinsa, lyttykuononsa ja mustan naamansa kanssa. Pikkuhiljaa sisaruksetkin alkavat muuttua pörröisiksi palleroiksi, mutta vielä toistaiseksi tämä pieni söpöläinen erottuu pentukasasta. Tässä siis pari söpöilykuvaa pienestä miehestä:



"Perinteinen" tapa kuvata sammarinpentu on houkutella se haukottelemaan ja napata kuva pienestä mustasta kidasta. Tässä punainen prinsessa houkutellaan esittelemään oma versionsa mustasta kidasta:



Niin kuin näistä ja eilisistäkin poseerauksista näkyy, vauvat ovat alkaneet kurkistella kaunista maailmaa. Erityisen silmien auki rävähtämisen saa aikaan eräs suuren suuri valkoinen hahmo - epäilemättä pentujen maailman kaunein näky :)

Kaksi viikkoa koiranelämää takana

Pentujen erottamiseksi olemme tehneet niiden häntiin merkit erivärisillä kynsilakoilla. Näiden värien perusteella pennut ovat saaneet myös "työnimensä", joita ryhdyn nyt käyttämään myös tässä blogissa.

Neljässä ensimmäisessä kuvassa ovat tytöt: punainen prinsessa vasemmalla ja pinkki oikealla.





Neljässä seuraavassa ovat pojat järjestyksessä kulta, hopea ja sininen.

Punkkeja ja pihtejä

En meinannut silmiäni uskoa illalla, kun bongasin punkin yhden pikkuisen päästä. Miten ihmeessä tämä oli edes mahdollista? Ilmeisesti mamma oli tuonut turkissaan ulkoa punkin, joka oli sitten iskenyt leukansa pentulaatikossa kiinni pikkuisen päähän. Hyi, miten rumasti tehty! Olisi tuossa isossa ja pullevassa mammassa paremmin riittänyt imeskeltävää... Meillä on täällä vielä yleensä ollut tosi vähän punkkeja, joten varsin kummallinen tapaus. Punkki näkyy kuvassa heikosti oranssina pallona pennun korvasta oikealle.


Noh, punkki lähti onneksi kiltisti irti pihdeillä, joten harrastanpa tässä opettavaisen kertomuksen ohessa samalla taas mainontaa ainakin tuleville pentujen omistajille: apteekissa myydään erittäin toimivia punkkipihtejä. Käykääpä etsimässä käsiinne pakkaus, joka näkyy kuvissa ;) Valitettavasti tulette sitä tarvitsemaan ehkä jo syksyn mittaan.

Pari ihanaista kuvattavana

Muksut kasvavat edelleen, eikä pikkuisille juuri sen riehakkaampaa kuulukaan :) Pari kuvaa pitää kuitenkin pikaisesti laittaa ihasteltavaksi. Kuten kuvista näkyy, muksujen nenät ja huulet tummuvat hiljalleen ja pinkkinenäinen possulookki alkaa sitä myöten väistyä.

Yritin kuvailla yhtenä päivänä hienoa imukuppiotetta, jolla pikkuiset nappaavat kiinni äitinsä "maitobaarista". Valitettavasti tarkkaa kuvaa en näemmä saanut. Näkyy tästäkin kuitenkin vaaleanpunainen jättimäinen kieli, joka erehdyttävästi muistuttaa ameebaa tai jotain vastaavaa alkukantaista elämän muotoa :)

Lasten jalat alkavat hiljalleen nostaa masuja jo ryömiessä lähes irti maasta, mutta vielä painovoima voittaa. Silmätkin ovat jo sen näköiset, että ehkä seuraavissa kuvissa on jo käveleviä ja maailmaa varovasti kurkkivia koiranalkuja?

Viikon ikäinen pentukasa

Vauvat täyttävät tänään viikon ja lasten kuulumiset voisi tiivistää näin: syömistä, nukkumista ja kohisten kasvamista :) Kaikki kasvavat siis hyvää vauhtia (painot tänään välillä 565-715 g) ja ovat muutenkin hyvinvoivia pieniä koiria.

Mamma rentoilee äitiytensä kanssa kaikessa rauhassa ja imetystekniikka herättää vieläkin hilpeyttä meissä. Kyllähän Milla muutenkin tykkää makoilla selällään, mutta eikö nyt kuitenkin olisi helpompaa hoitaa lapsilauman syöttö jotenkin muuten? Yksi kuvatus pitää tästäkin tapahtumasta taas laittaa, vaikkei kuva ehkä koko hilpeää totuutta näytäkään.

Yksi uusi ongelmakin on ilmennyt: alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että pentujen hoitaminen on jälleen ympärivuorokautista työtä. Suurin osa ajastani tuntuu nimittäin kuluvan pentulaatikon äärellä ihastuksesta huokaillen... Onkohan mikään maailmassa niin suloista kuin pontevat sammarinalut?

Ja sitten vaan syödään ja syödään ja...

Lapset täyttävät tänään 3 vuorokautta ja jostain syystä kameraan on kertynyt kovin imetyspainotteisia kuvia ;) Milla tuntuu nauttivan tästä tehtävästään täysillä ja on ottanut varsin rennon asenteen. Perinteisten kyljellään ja istualtaan imettämisten lisäksi se harrastaa selällään imettämistä, mikä on varsin hupaisan näköinen toimitus: mamma maata rötköttää puoliunessa koivet eri suuntiin roikkuen ja lapset kiipeilevät sisukkaasti ylöspäin valtaisan äitinsä masua pitkin.

Eilen ehdin olla jo hetken vähän huolissanikin pikkuisten puolesta. Millalla oli maha kipeänä synnytyksen takia vielä eilenkin ja vaikka Milla söi ja joi paljon, kaikki tahtoi tulla imeytymättä läpi. Tämä alkoi näkyä jo maidonkin määrässä: pennut kitisivät syödesään ja maitoa tuntui tulevan heikosti, vaikka ensimmäisen vuorokauden aikana maitoa oli riittänyt tosi hyvin. Pentujen painon kehitystä seurataan päivittäin ja nyt myös painot lähtivät nousuun mielestäni liian hitaasti. Hätätilanteiden varalle minulla on maidonvastiketta kaapissa ja yritin jo sitäkin tarjoilla varmuuden vuoksi, mutta eihän se vauvoille kelvannut - laatutietoisia lapsia :) Pentujen tilanne ei onneksi ollut vielä huolestuttava, sillä kaikki olivat virkeitä, eikä oireita kuivumisesta ollut.

Päädyimme juottamaan Millalle runsaasti sokerivettä ja penturuoan sijaan annoin iltaruoaksi vain Remun ruokaa, joka on todella hyvin sulavaa ja energiapitoista. Yön aikana Millan masu alkoikin jo sitten normalisoitua ja suureksi helpotuksekseni yön aikana olivat myös kaikkien pentujen painot lähteneet nousuun. Tänään Milla onkin jo sitten aloittanut siirtymisen takaisin penturuokaan, sillä aikuisille tarkoitettu ruoka ei tietenkään vastaa imettävän rouvan ja lasten tarpeita.

Sen verran voisin vielä harrastaa tässä "piilo"mainontaa ohi aiheen, että Remulla käyttämämme mahtavasti sulava ruoka on sellaista kuin "Royal Canin Medium Sensible". Remu tuntuu kuluttavan energiaa paljon tyttöjä enemmän ja siksi olen aina yrittänyt käyttää sillä vähän energiapitoisempia ruokia. Näissä proteiinia ja energiaa paljon sisältävissä ruoissa vaikuttaisi kuitenkin mutu-tuntumalla olevan usein se ongelma, etteivät ne sula yhtä hyvin kuin kevyemmät ruoat. Varsinkin talvisin, kun Remun kanssa on harrastettu valjakkoajelua ja hiihtoa ja ruokaa pitäisi antaa vielä määrällisestikin paljon, on sulavuuden kanssa ollut ongelmia. Ongelmat loppuivat kokonaan, kun päädyimme kokeilemaan tätä. Joten siis suosittelen kokeilemaan, jos joku etsii hyvin sulavaa kohtuullisen energiapitoista ruokaa koiralleen.

Vauvojen varaslähtö

Iloisia uutisia: Millalla ja Haltilla on viisi ihanaa, pontevaa ja kaikin puolin täydellistä lasta :) Milla aloitti synnytyksen eilen illalla eli varasti päivällä lasketusta ajasta. Näin ollen lasten syntymäpäiväksi tuli siis 12.7.

Eilen aamulla Milla vaikutti vielä rauhalliselta ja pisteli kunnon aamiaisenkin poskeensa, mutta iltapäivällä tilanne olikin jo aivan toinen. Rouva lenkkeili levottomana ympäri taloa ja kävi aina kierrosten välissä kertomassa meille, että jotakin kummallista on nyt tapahtumassa.

Alkuillasta alkoikin sitten tapahtua oikein vauhdilla ja iltakuuden ja yhdeksän välissä syntyi kaksi prinsessaa ja kolme prinssiä. Ensimmäisen kohdalla Milla oli vielä aivan hölmistynyt tilanteesta, mutta pentuliudan karttuessa mamman otteet muuttuivat yhä varmemmiksi. Kaikki lapset olivat mukavan kokoisia (360 - 480 grammaa) ja ensi henkäyksestään lähtien elinvoimaisia koiranalkuja.

Näiden viiden jälkeen mamma söi ja ryhtyi rauhassa nukkumaan. Olin kuitenkin tuntevinani masun läpi vielä jonkun möykyn, joten arvelin synnytyksen jatkuvan lepotauon jälkeen normaalisti.

Tunnit kuitenkin kuluivat, eikä mitään alkanut kuulua. Tuoretta äitiä ulkoiluttaessani seurasin yön mittaan sekä auringon laskun että nousun ja neljän maissa aamulla lopulta tulin siihen tulokseen, ettei mitään taida kuitenkaan enää olla tulossa. Valitettavasti tässä vaiheessa tein virhearvion ja yllättäen viideltä syntyi vielä kuollut tyttöpentu ja puoli seitsemältä kuollut poikapentu. Molemmat näyttivät ulospäin normaaleilta ja sisarustensa kokoisilta ja syntyivät helposti, joten arvailujen varaan jää, mikä meni pieleen. Itsesyytökset olivat melkoiset valvotun yön jälkeisessä väsymyksessä, mutta pakko on kai todeta, että välillä tällaista vain sattuu. Surullista se on silti.

Mutta pääasia tässä vaiheessa kuitenkin taitaa olla se, että äiti ja viisi lasta voivat erinomaisen hyvin :) Milla huolehtii jälkikasvustaan onnellinen hymy naamallaan ja lapset tiedottavat kaikista harmistuksistaan äärimmäisen pontevilla karjahduksilla. Sammarilapset ovat jotenkin niin suloisen samojedeja jo alusta asti, etteivät tyydy kainosti inisemään vaan kursailematta karjuvat.


On ne vaan ihania - ei voi muuta sanoa.

Odottavia tunnelmia

Jo muutaman vuoden on ollut harkinnassa aloittaa blogi elämästä sammarinkarvojen keskellä. Nyt hetki tuntuu sikäli sopivalta, että seuraavat kaksi kuukautta elämästäni aion viettää Millan ja pentujen parissa ja kenties näistä kahdesta kuukaudesta riittää jotain kerrottavaa muillekin. Lyhykäiset kuulumiset tulevat ehkäpä säilymään kotisivuilla, mutta josko tänne kirjoittelisi sitten vähän pienemmistäkin asioista ja hiukan useammin? Ainakin sen voisi ottaa tavoitteeksi.

Mutta Millan laskettuun aikaan on siis jäljellä kaksi päivää ja kaikki alkaa olla täällä valmista synnytystä varten. Pentulaatikko on kasassa, vauvapeitot pesty, päivystävien eläinlääkäreiden tiedot jääkaapin ovessa ja Millan lämpöjä mittaillaan ahkerasti. Nyt siis vain odotellaan ja jännitetään. Tässä vaiheessa veikkaan, että alkuviikosta jotain alkaa tapahtua. Mamma itse on levollinen ja rauhallinen oma itsensä, joten kaikki tuntuisi olevan kuten pitääkin.


Muutenkin koko odotusaika ja myös astutukset toukokuussa ovat menneet niin hyvin, että melkein pelottaa, voiko kaikki sujua näin hyvin. Milla saapui meille 2,5 viikkoa sitten sijoituskodistaan ja muutaman päivän hämmennyksen jälkeen se kotiutui mainiosti. Milla on koko ikänsä käynyt usein meillä ja tulee mahtavasti toimeen meidän koirien kanssa, joten oletinkin sen sopeutuvan nopeasti. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten lauman kuviot asettuvat pentujen synnyttyä. Voisi kuvitella Leimu-mummon ja Sabi-isomummon tarjoavan innolla lastenhoitoapua tuoreelle äidille ;) Ja muutaman viikon päästä apu alkaa todennäköisesti jo kelvatakin riiviöiden raastaessa äitinsä hermoja...