Muutto

Pikku hiljaa olemme valmistelleet kotisivujen ja blogin muuttoa uuteen, yhteiseen osoitteeseen. Nyt se muutto alkaa sitten lopultakin olla totta :) Tervetuloa siis tutustumaan uuden ilmeen saaneisiin sivuihimme: http://www.kuutamokeijun.fi.

Muuton myötä sekä blogin että vanhojen kotisivujen päivitys loppuu ja vanhat sivut tulevat häviämään jonkin ajan kuluttua. Siispä seuraava blogipäivitys koskien pentunäyttelyä tuleekin jo sitten vain uusille sivuille.

Kuten muutot aina, oli tämäkin muutto rankka ja massiivinen. Siksi sisältöä puretaan paikoilleen muka "lopulliseen malliinsa" pikku hiljaa, joten kenties jossain vaiheessa kaikki on saatu paikalleen. Suurin puute on tällä hetkellä kuvagallerioiden kohdalla. Kuvagallerioista puuttuvat tekstit ja copyrightit, mitä erityisesti haluan pahoitella. Kuvia on yhteensä vaatimattomat noin 400, mutta pikku hiljaa tämä kuvatekstienkin puute saadaan kyllä kuosiin :)

Motiivinamme tässä (kuten kaikissa edellisissäkin muutoksissa) on jälleen se, että sivujen päivityksen pitäisi nyt taas olla hitusen helpompaa. Arki sitten näyttänee, onko se vieläkään tarpeeksi yksinkertaista ja nopeaa :)

Jos jotain näyttää olevan pahasti pielessä, olethan kiltti, ja ilmoittelet.

Ai niin. Vielä sellaista, että kuulemma RSS-syötteen lukijat saavat päivityksen myötä vanhat tekstit uudelleen. Pahoittelut siitäkin!

Naali kasvaa

Hyvää uutta vuotta!

Koko joulukuu pääsi vierähtämään ohi ilman ainuttakaan blogin päivitystä. Kuvia on kyllä kertynyt ja yhtä sun toista tapahtunut, joten täytyy nyt yrittää pikku hiljaa korjata tilannetta ja laitella kuulumisia edes näin jälkikäteen.

Kuulumisten purkamisen aloitan nyt Vienosta, sillä meidän prinsessamme on hujahtanut jo aikamoisiin mittoihin. Minne lie katosi se pikkuinen pallero tuon pitkäkoipisen naalin tieltä? Tässä ensin neljä kuukautta poseeraukset marraskuulta ja lopussa sitten tuoreet melkein kuusi kuukautta poseeraukset.


Vieno 4 kuukautta

Vaikka Vieno on jo ison koiran korkeuksissa, on se muuten vielä ihanan vauva. Kaikenlaista on vauvan kanssa ehtinyt loppuvuoden aikana tapahtua. Toko-harrastuksen aloitimme 12-viikkoisena pentukurssilla ja nyt on siis eka kurssi jo ohi. En ole aiemmin lähtenyt ohjattuihin koulutuksiin mukaan näin nuoren pennun kanssa, mutta kun Koirakeskus Doggien pentukursseilla alaikäraja oli 12 viikkoa, piti tietysti heti syöksyä mukaan. Mahtavasti Vieno jaksoi alusta asti keskittyä tunneilla ja varsin mukavan pohjan saimme luotua tuleville harrastuksille. Nyt sitten jahkataan, pitäisikö antaa tuon omapäisen teiniprinsessan kasvaa muutama kuukausi ennen jatkokurssia, vai lähdemmekö hakkaamaan päätä seinään heti tammikuun kurssille. ;)

Vieno vaikuttaisi olevan aivan erilainen temperamentiltaan kuin mitä Sabi ja Remu ovat olleet. Sabi ja Remu ovat aina olleet niin yli-innokkaita, että virtaa on pitänyt yrittää harrastuksissa hillitä. Häntä heiluen ja aivan täysillä yrittäen ne ovat hössöttäneet menemään. Vieno sen sijaan on ainakin tässä iässä varsin rauhallisen oloinen. Esimerkiksi paikallaolot ja muut malttia vaativat asiat ovat sille helppoja, mutta vauhdikkaammissa opeteltavissa liikkeissä saa melkein päällään seistä, että se tekee innolla. On siis todella uutta opeteltavaa minullekin, miten koiran saa innostettua mukaan :) Ja vielä, kun Vieno ei ole läheskään yhtä ahne kuin meidän vanhukset, ei edes nameilla saa välttämättä haluamaansa tulosta aikaiseksi. Toiveita herättävää on kuitenkin se, että Vieno innostuu yhä täysillä mukaan repimisleikkeihin, joten josko niistä löytyisi sitten oikotie onneen tämän kanssa harrastaessa?

Näyttelypuuhia lähdemme kokeilemaan viikon päästä pentunäyttelyyn. On ollut hupaisaa huomata, että niin se vain osaan minäkin vielä jännittää näyttelyä yli 10 vuoden näyttelyharrastuksen jälkeen. Vaikka prinsessan kanssa on treenattu tietysti pienestä asti hiukan myös näyttelyitä silmällä pitäen, olen aivan varma, että Helsingissä pistetään ranttaliksi ja kunnolla :D Noh, nyt pitää vaan yrittää muistaa se, mitä olen hokenut kaikille ekakertalaisille näyttelyihin tutustujille: "Ei se ole niin vakavaa. Kunhan on vaan hauskaa koiralla ja omistajalla. Kyllä se siitä sitten, kun ikää ja kokemusta tulee lisää..."

Ikävistä kuulumisista Vienon kanssa täytyy mainita se, että typy on saanut nyt jo kaksi lääkekuuria pissatulehdukseen. Ei ole kauhean hauska vaiva tällaisen sisäsiisteyttä opettelevan kanssa =/ Eläinlääkäri jo epäili, olisiko jotain enemmänkin vialla, mutta tarkemmissa tutkimuksissa ei mitään löytynyt. Toivomme nyt siis, että ikä auttaa ja tulehdukset loppuvat itsestään. Myös Vienon siskolla on ollut samaa vaivaa, joten jostain syystä siskokset näyttävät nyt olevan aivan erityisen herkkiä tälle.
Mutta vakuutuksista olemmekin sitten saaneet olla tyytyväisiä tämän vauvan kohdalla. Vakuutukset ovat nimittäin näiden pissatulehdusten ja yhden silmätapaturman ansiosta maksaneet jo hyvästi itsensä takaisin viime vuoden osalta. Suosittelen siis!


Vieno vajaa 6 kuukautta

Toinen ikävä sattumus viime aikoina oli se, että Vieno pelkäsi raketteja vuodenvaihteessa. Vieno on reipas ihmisten ja koirien kanssa, mutta 4-5 kuukauden iässä alkoi kumma mörköjakso, jolloin oudot äänet alkoivat pelottaa. Emme siis hirveästi yllättyneet, kun eivät raketit olleet ihan neutraali juttu. Meillä ei isot koirat välitä raketeista mitään ja Vienokin uskalsi ulkona jopa katsella raketteja ja popsia nameja, vaikka olikin selvästi hermostunut. Eli uskallan siis toivoa, että vuoden päästä menee jo paremmin ja tämä mörköily kuuluisi vain tähän ikään :) Suunnitelmissa on etsiä Keski-Suomesta ampumarata, jonka lähimaastoihin voisi lähteä totuttelemaan poksutteluun. Valitettavasti emme tätä tajunneet tehdä jo ennen uutta vuotta...

Tällä hetkellä näyttää muuten siltä, ettei Vienosta mitään valtavan suurta tyttöä tule. Tässä iässä korkeuskasvu alkaa kuitenkin olla ihan loppusuoralla jo ja Vieno on vieläkin aavistuksen keskikokoa pienempi. Toisaalta olen vähän pettynyt, kun kuitenkin tykkään reilun kokoisista sammareista. Toisaalta sitten taas tämän kokoinen paketti mahtuu mukavasti syliin. Toivomme siis kuitenkin vielä paria senttiä lisää kinttuja alle, ettei juututa sitten tulevaisuudessa hankeen suksien tai reen edessä :)